Synchronous Digital Hierarchy
Synchronous Digital Hierarchy (SDH) on CCITT:n (nyk. ITU-T) standardi optiselle tiedonsiirrolle.[1] Synchronous Optical Network (SONET) on yhdysvaltalainen vastaava standardi.[1] SDH/Sonet tarjoavat nopeamman ja halvemman siirtoverkkoyhteyden kuin perinteinen siirtoverkoissa käytetty PDH (Plesiochronous Digital Hierarchy). Lisäksi etuna on verkon joustavampi muunneltavuus. Synkronisten verkkojen kehitys alkoi Yhdysvalloissa, jossa laadittiin SONET-standardit vuosina 1985–1988. SONET toimi myös pohjana ITU-T:n suosituksille, jotka määrittelevät SDH:n. Siirtonopeudet määritellään ITU-T:n suosituksessa G.707, verkkosolmurajapinta suosituksessa G.708 ja kanavointimenetelmät suosituksessa G.709. Näihin kolmeen suositukseen perustuu muun muassa SDH:n kanavointi- ja kehysrakenne. SDH- verkossa on hierarkia eri nopeuksille. Tällä hetkellä on standardoitu neljä eri siirtomoduulia, joita kutsutaan nimellä STM-N, jossa N = 1, 4, 16 tai 64. Mitä suurempi N (esimerkiksi STM-16), sitä suurempi kapasiteetti ja bittinopeus. N:ät ovat aina 155 Mbit/s monikertoja seuraavasti: Hierarkiataso Nopeus Mbit/s
Suurimmat nopeudet on tarkoitettu käytettäviksi runkoverkoissa ja pienemmät alue- ja paikallisverkoissa. Standardit
Katso myösLähteet
|