Go (ohjelmointikieli)
Go (usein muodossa Golang)[3] on Googlen kehittämä ja marraskuussa 2009 julkistettu ohjelmointikieli.[4] Kieltä ovat olleet kehittämässä muun muassa Rob Pike ja Ken Thompson. Se on julkaistu BSD-lisenssillä.[5] Go-kielen taustalla on Rob Piken ja muiden, pääasiassa Bellin laboratorioista Googlelle siirtyneiden Go-tiimin jäsenten pitkäaikainen tyytymättömyys moderniin kieli- ja käyttöjärjestelmäympäristöön[6]. Tausta
Olioparadigma Simula-ohjelmointikielestä periytyvine luokkahierarkioineen ei koskaan miellyttänyt Pikea. Hän ei uskonut väitteisiin, joiden mukaan käännettävät ja staattisesti tyypitetyt kielet ovat kankeita ja siksi tarvitaan dynaamista tyypitystä ja skriptikieliä. Lisäksi Pike on aina ollut sitä mieltä, että CSP-malliin perustuva rinnakkaislaskenta on paras, joskaan ei ainoa tapa strukturoida modernia prosessi- ja tietoliikenneympäristöä (ja monia muita asioita) algoritmeiksi. Samalla se mahdollistaa moniprosessori- ja moniydinkoneiden tehokkaan hyödyntämisen. Go on harkittu ortogonaalisuuteen ja säännöllisyyteen pyrkivä kokonaisuus, jossa jokaisella kielen ja kirjastojen ominaisuudella on perusteet joiden on tarkoitus tukea toisiaan ilman päällekkäisiä tai turhia ominaisuuksia. Ominaisuudet
Go-kielen tärkeimpiä ominaisuuksia ovat:
Lisäksi Go-kieleen on kerätty monta pienempää ideaa Piken, Thompsonin, Griesemerin ja nuoremman Russ Coxin kokemusten perusteella. Ominaisuudet ovat tuttuja muista ohjelmointikielistä ja niihin kuuluvat muiden muassa:
Go-projektilla on kattava standardikirjasto, joka sisältää esim. välineet moderniin verkko-ohjelmointiin HTTP/HTML/JSON/XML-ympäristössä. Koska standardikirjasto ei määrittele graafista käyttöliittymää, Go-ohjelmat on usein rakennettu tässä kirjastossa toteutetun Web-palvelimen avulla.[7] CGO-lisäosan avulla voi kutsua erillisiä C-kielisiä kirjastoja.[8] Go-kielen sisältämien ominaisuuksien lisäksi onkin lähes yhtä oleellista ne asiat, jotka siitä on tietoisesti jätetty pois. Esimerkiksi Go ei sisällä poikkeuksia tavanomaisessa muodossa, vaan virhetilanteiden havaitseminen ja korjaaminen on toteutettu eri tavalla. Go käyttää panic- ja recover-avainsanoja ja/tai funktioiden palauttamia virhekoodeja.[9][10] Hello WorldYksinkertainen esimerkki "hello.go":[11] package main
import "fmt"
func main() {
fmt.Println("Hello, 世界")
}
Jokainen Go-ohjelma kuuluu johonkin pakettiin (esimerkissä Ohjelma suoritetaan komentoriviltä: go run hello.go Esimerkissä hello.go on lähdekooditiedoston nimi. Ohjelmien kääntäminenKäännetty ohjelma tehdään komennolla Kääntäjä tukee UTF-8-muotoista lähdekoodia, kuten koko standardiympäristö ja syötteen käsittely. UTF-8 on sallittu tunnusten nimissä. Go käyttää yleensä staattista linkitystä, jolloin sovelluksen voi asentaa käyttöön yhtenä binaaritiedostona ilman ulkoisia riippuvuuksia. Lähteet
Aiheesta muualla
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
